Jälkeä olemme nyt tehneet ahkerasti ja ahkerointi on tuottanut tulosta. Ohjaaja on oppinut ja koira siinä sivussa :D Eilen Jussi ajoi menestyksekkäästi reilun 80 askeleen serpenttiinijäljen. Motivaatio jäljelle on kasvanut eikä askelten ylitysyrityksistä annettu huomautus keskeytä pennun keskittymistä vaan Jussi korjaa tilanteen samointein pään nousematta pellosta. Aikaisemmin huomatus johti passivoitumiseen, pentu istui alas eikä oikein osannut jatkaa töitä. Vika oli hihnan ohjaajan puoleisessa päässä, yllätys. Kun annoin sen itse funtsia tilannetta aikansa enkä alkanut ohjailemaan oikeaan suuntaan, passivoituminen loppui muutaman jäljen jälkeen kokonaan. Tämän päivän jäljen namit on nyt purkissa odottamassa iltaa, teen tänään vielä vähän pidemmän serpenttiinijäljen, ja jos se hoituu ongelmitta niin ensi kerralla alan terävöittämään mutkia. Jotenkin on sellainen kutina ettei tämä tule tuottamaan ongelmia. Tyhjiä en ole vielä jättänyt, niitä alan katselemaan sitten kun käydään parin viikon päästä osaavampien katselmuksessa hyväksyttämässä nykyinen eteneminen :P

Leikittämiseen tuli myös eilen iso harppaus eteenpäin. Aikaisemmin ei leikki ole mielestäni sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta nyt kun saatiin välineet kuntoon (koiraharrastus on kyllä varsinaista välineurheilua!) niin alkoi homma pelittämään. Työkaluina on nyt käytössä n. 1,5m mittainen kohtuu paksu pajukeppi, jonka päässä on kiinni naru, jonka päässä on kiinni iso teddypatukka. Jo tuli pentuun vauhtia kun se sai saalistaa narun päässä poukkoilevaa lelua. Puree ihan uudella tavalla lelua, kantaa sitä sekä repii ja ravistaa. Ja ohjaajallakin on hauskaa!